Wernher von Braun ja halvat avaruusasemat

Wernher Von Braun on hyvin kiistelty hahmo NASA:n historiassa, koska tuo mies työskenteli aikoinaan natsien raketti-ohjelmassa, ja piirsi aikoinaan V-2 rakettien moottoreita kenraali Walter Dornbergerin alaisena. Joidenkin ihmisten mukaan Von Braun saattoi olla sekaantunut esimerkiksi
keskitysleirien kaasukammioiden toimintaan siten, että häntä joskus on epäilty suunnitelleen myös uuneja, joissa vankeja poltettiin kaasutuksen jälkeen. Eli toisten ihmisten mielestä Wernher Von Braun on ihminen, joka pitäisi nostaa alustalle ja hänestä pitäisi tehdä patsas, mutta toiset taas laskisivat hänet poveen maan.

Hänen kehittämänsä raketit aiheuttivat tuhoa siviilikohteissa, mutta kuitenkin hän onnistui viemään ihmisen Kuuhun rakentamalla Saturnus V-raketin. Kuitenkaan Von Braunin työ ei ehkä ollut aivan niin korvaamatonta, kuin mitä ihmiset uskovat. Hän työskenteli nimenomaan moottorien parissa, mutta tietenkin raketit vaativat muutakin kuin "vain moottoreita" voidakseen lentää tarkasti. Tarvitaan suunnistuslaitteita eli gyroskooppeja sekä kiihtyvyys- ja kallistusmittareita, joiden avulla säädetään raketin suuntaa painamalla ohjauslevyjä sen pakokaasuihin. Tämä laitteisto kehitettiin koska radio-ohjauslaitteita olisi ollut helppo häiritä.

 Kuitenkin V-2 oli vain yksi Peenemünden tuotteista. Yhtä kehittynyt sekä pelätty oli myös V-1 eli "lentävä pommi", johon ilmeisesti oli ajateltu asentaa radio-ohjain, joka olisi toiminut niin, että ohjusten lähellä lentävässä lentokoneessa oleva miehistö olisi radiolla kertonut ehkä jossain bunkkerissa istuvalle ohjaajalle miten hänen oli "lentävää pommia" ohjattava. Teknisempi malli oli se, että esimerkiksi Messerschmitt-hävittäjään olisi asennettu TV-kamera, jonka kautta V-1:n lentäjät olisivat voineet ohjata tuon aseen maaliinsa. Kaikista kehittyneimmässä versiossa olisi V-1 pommin nokkaan olisi kiinnitetty hiusristikolla varustettu TV-kamera, joka voi lähettää langatonta kuvaa  lentokoneessa tai maa-asemalla olevaan televisioon.

Ja tuossa ohjauskeskuksessa istuvat operaattorit olisivat ohjanneet aseen kohteeseen. Tätä samaa laitetta oli myös ajateltu käyttää V-2:n suuntaamisessa, eli silloin olisi käytetty muunnettua "Würzburg"-radiota, mikä olisi sitten pitänyt yhteyttä V-2:n nokassa olevaan kameraan, ja kun ohjus olisi kääntynyt maata kohti, niin operaattori olisi sen kohdistanut karttakuvan perusteella. Mutta tuo laite osoittautui hiukan liian monimutkaiseksi toteuttaa sekä helpoksi häiritä, mutta nykyiset IIR (Imaging Infra Red) tai TV-hakeutuvat pommit ovat periaatteessa aivan samoja laitteita, eli ne ovat oikeastaan vain radio-ohjattavia liitokoneita, jotka vievät räjähteen kohteeseensa.


Samoin puhuttiin että Von Braun tai jotkut noista rakettien parissa työskennelleistä tiedemiehistä olisivat suunnitelleet sellaista kaasukammiota, missä olisi ruumiita voitu tuhkata esimerkiksi asetyleeniliekillä, jolloin ei olisi tarvittu "Sonderkommadoa". Vastaus siihen onko Von Braun ollut tässä toiminnassa mukana on ilmeisesti kadonnut joidenkin asiakirjojen mukana. Tiedetään kuitenkin että esimerkiksi Peenemündessä käytettiin vankeja rakettien osien piirtämiseen sekä myös asiakirjojen puhtaaksi kirjoittamiseen, joten sitä kautta SS-majurin arvoinen Von Braun oli tietoinen keskitysleireistä. Vangit tekivät tietenkin myös kaiken fyysisen työn, eli he rakensivat parakkeja sekä kaivoivat V-2 testibukkereita sekä tuulitunneleita ja kokosivat raketteja.

Se kuitenkin on jäänyt historian hämärään, että hakattiinko vankeja tai surmattiinko heitä Peenmünden alueella. Kuitenkin noissa tehtävissä toimivilla vangeilla oli sellainen sääntö, että jos he tekivät työnsä huonosti, niin SS likvidoi heidät välittömästi, eli pienikin virhe merkitsi syytettä tuotantoa koskevasta sabotaasista ja niskalaukausta. Eli yleensä tällaisen tärkeää työtä tehneen vangin kohtaloksi ei tullut kaasu, koska Gestapo halusi varmistaa heidän kuolemansa. Tehtiinkö tämä toimenpide sitten rakettiasiantuntijoiden nähden ei ole kuitenkaan koskaan ollut täysin selvää.  Kuten myös kaikki muutkin Peenemünden työntekijät tiesivät siitä, että pelkkä juutalaisuus tai Hitlerin vastainen sana saattoi viedä henkilön keskitysleireille.

Kuitenkin Von Braunin puolustukseksi voidaan sanoa, että hänet saatettiin pakottaa tuohon työhön, ja kuten tiedämme niin hän kuoli vuonna 1977, joten kuolleena häntä ei voida enää syyttää. Mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että tuo kuolema kurkkusyöpään saattoi olla järjestetty, jotta joku muu ei saisi sitten syytettä. Kuitenkaan Wernher Von Braunia ei myöskään eläessään syytetty sotarikoksista, vaikka hänen kasvonsa olivat kaikissa lehdissä, joten se ainakin osittain vakuutti ihmiset siitä, että hän oli ainakin päällepäin viaton, vaikka kuitenkin SS-menneisyys sekä esimerkiksi sodan lopulla tapahtunut Saksan salaisissa asekehitysohjelmissa työskennelleiden vankien likvidoiminen kuitenkin aiheutti mustan pilven tuon lahjakkaan insinöörin mainetta.

Kuitenkin von Braun oli NASA:lle erittäin tärkeä mies, ja siksi saattoi olla niin, että kaikkia asioita hänen menneisyydestään ei koskaan paljastettu. Von Braun kehitti aikoinaan esimerkiksi siivekkään V-2-raketin, jolla sitten olisi kyetty pommittamaan New Yorkia, ja muutenkin Peenemünde oli erittäin innovatiivinen paikka työskennellä. Eli siellä puuhasteltiin myös  kaiken maailman avaruussukkuloiden parissa. Tällä tarkoitan esimerkiksi Sägerin sisarusten kehittämään ideaan antipodipommittajasta, eli eräänlaisesta rakettilentokoneesta, joka olisi noussut ilmakehän yläosiin, ja sitten pomppinut ilmakehässä kuten litteä kivi pomppii veden pinnalta.

Tuollaisen koneen avulla ajateltiin voitavan hyökätä sinne, mihin Luftwaffen koura ei yltänyt. 1950-60-luvulla Von Braun kehitti mielessään ajatuksen, että avaruuteen lähetettäisiin kaksi rakettia, joista toinen muutettaisiin avaruusasemaksi ja toinen taas kuljettaisi miehistön sinne. Tätä mallia käytetään esimerkiksi Mir-avaruusaseman lähettämisessä sekä mukaillen myös ISS-avaruusaseman valmistamisessa. Kuitenkin Von Braun kehitti tuolloin ajatusta lähettää avaruuteen moottoriton Saturnus V-raketti, jossa olisi ollut ulkoisesti asennetut Atlas-raketit antamassa työntövoimaa, ja nostamassa tuota rakettia tai säiliötä avaruuteen. Sen jälkeen tuo Saturnus-V:n runko vain olisi täytetty kaasulla, ja miehistö siirtynyt siihen.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/