Noottien käyttö valtioiden välisissä suhteissa heijastuu aina myös niiden sisäpolitiikkaan.

Nootti on valtioiden välisiin suhteisiin kuuluva ilmaus siitä, että toinen valtio on tyytymätön toisen valtion toimintaan. Tuon takia nootteihin pitää aina suhtautua vakavasti, mutta kuitenkin varsinkin Venäjän ulkoministeriön antamiin palautteisiin suhtaudutaan Suomessa hiukan liiankin suurella hartaudella. Itse olen sitä mieltä, että noihin Venäjän ja Suomen ulkoministeriöiden välisiin nootteihin liittyy myös sellainen mahdollisuus, että niillä saatetaan yrittää vaikuttaa maamme politiikkaan sekä ehkä myös lainsäädäntöön.

Kun noottien historiaa käsitellään siltä jaksolta, kun Suomi on ollut itsenäinen valtio, niin silloin kyllä mieleeni muistuu nimenomaan Kekkosen aikaan sijoittuva “Noottikriisi” vuodelta 1961, jolloin hän keskeytti Havaijin matkansa, ja palasi Suomeen, jotta voisi neuvotella Neuvostoliiton kanssa, ja tuo sitten toi hänelle murskavoiton koko presidentti-uransa ainoasta vakavasti otettavasta vastaehdokkaasta.

Se tilasiko Kekkonen tuon nootin on jäänyt historian hämärään, ja tietenkin tuon tukitoimen saattoi ideoida NKP eli Neuvostoliiton kommunistinen puolue tai KGB, jotka saattoivat osoittaa tuolloin myös kykyä omatoimiseen ajatteluun. Tuolloin on saattanut käydä niin, että joku tuolta hyvin monimutkaisessa yhteenliittymässä halusi silloin ryhtyä tukemaan Neuvostoliitolle mieleistä ehdokasta kysymättä häneltä mitään lupaa tuollaiseen toimintaan. Joidenkin ihmisten mielestä noottikriisin tarkoitus olisi ollut tukea Olavi Honkaa eli Kekkosen kilpailijaa.

Tuolloin olisi toiminta ollut sitä, että tuo noottia koskeva tieto olisi päästetty julkisuuteen ehkä KGB:ssä olevan tekaistun “vuodon” kautta, ja siinä olisi samalla vihjattu Kekkosen tilanneen tämän tukitoimen. Tuo olisi tarjonnut presidentti Kekkoselle mahdollisuuden erota ikään kuin kunniallisesti, ja antaa paikkansa Olavi Hongalle, mutta sitten kaikki ehkä meni pieleen. Eli Kekkonen sai sitten Hongan kaadettua, ja sitten hän jatkoi presidenttinä periaatteessa aina kuolemaansa asti vuonna 1986, vaikka hänen loppu-aikansa oli todella vaikeaa. Mutta kun puhutaan siitä, mitä todella tapahtui, niin totuus ehkä nukkui pois Kekkosen sekä Hongan kuoltua, ja ehkä sitä lopullista totuutta ei koskaan tulla kuulemaan.

Jos Kekkonen tai Honka tuon kriisin tilasi, niin sitä koskevat asiapaperit varmasti on poltettu jossain takassa, kuten ehkä on myös esimerkiksi NKP:n versiolle kyseisistä papereista hävitetty viimeistään Neuvostoliiton hajottua, koska KGB ei ehkä halunnut saattaa tovereitaan vaikeaan asemaan näiden asioiden kanssa. Noottikriisi on kuitenkin jäänyt elämään ihmisten mieliin, ja sitä asetelmaa tietenkin on paljon käytetty hyväksi erilaisissa tutkielmissa, joissa väitetään Kekkosen tilanneen nootin, mutta itse olen sitä mieltä, että NKP on sen ehkä tekaissut kysymättä lupaa yhdeltäkään Suomalaiselta. Kun tuota vuoden 1961 tapahtumaa verrataan nykyiseen käsitykseen nooteista, niin silloin pitää sanoa, että aina ei voi eikä myöskään tarvitse toista valtiota miellyttää.

Kaikkia päätöksiä mitä esimerkiksi Suomen valtio tekee ei tarvitse aina alistaa Kremlin arvioitavaksi, eikä meidän myöskään tarvitse peitellä mielipiteitämme, vaikka ne olisivat eriäviä valtion johdon mielipiteiden kanssa. Eli meille riittää se että noudatamme lakia, ja tuolloin on muistettava se, että meillä jokaisella on oikeus sanoa mielipiteemme tässä maassa, oli se linjassa ulkopoliittisen johdon linjan kanssa tai ei. Toki jos joku alkaa olla kovin usein eri mieltä presidentin kanssa, niin siitä voi sotilasarvo lähteä, mutta kuitenkin voidaan sanoa niinkin, että tietenkin olisi hyvä tietää mitä mieltä presidentti sitten on, ennen kuin joku alkaa kommentoida jotain asiaa.

Kuten tiedämme, niin Suomessa on kaikilla sikäli oikeus sanoa mielipiteensä, että sen takia ei ketään saa täällä pidättää tai toimittaa vankilaan, mutta tietenkin kohtelias pitää olla. Eli mitään sellaista henkilöön menevää loukkaamista ei tuolloin  kannata kirjoitella, mutta perustellusti ilmoitetun mielipiteen ilmaiseminen  on tietenkin jokaisen oikeus. Noottien käyttö maassamme on joissakin tapauksissa ollut sellaista, että sillä ikään kuin tukitaan ihmisten suita, eli heitä pelotellaan jollain Venäjän operaatiolla, jotta he eivät uskaltaisi kirjoittaa tai puhua asioista, jotka ovat joillekin kolmansille osapuolille kiusallisia.

Tuolloin voidaan muistuttaa siitä, että viralliset huomautukset kirjoituksista tekee valtiovalta ihan itsenäisesti, ja missään nimessä niitä ei anneta esimerkiksi lenkkisaunassa tai lähiöravintolassa. Eli nämä paikat eivät ole niitä foorumeita, missä tasavallan johto jakelee palautteita ihmisille, ja muutenkin noissa valtiovallan antamissa palautteissa ei varmasti välimiehenä toimi mikään baarimikko tai paikallinen liivijengin edustaja. Eikä virallisissa esimerkiksi presidentin virkahuoneessa tai SUPO:n päämajassa pidetyissä keskusteluissa sitten ainakaan yleensä vedetä ketään turpiin, jos ei sitten kirjoitettu teksti satu jotain paikallaolijoista miellyttämään. Ja varmaan jokaisessa kirjoituksessa, mitä maailmassa tehdään on jonkun mielestä jotain huomautettavaa.

Kuitenkin se että toinen uhkaa toista väkivallalla esimerkiksi jonkun kirjoituksen yhteydessä kertoo siitä, että hän on jotenkin kyvytön vastaamaan kirjoitukseen samalla mitalla. Se joka ryhtyy väkivaltaiseksi menettää tuolloin “pelin”, eikä tietenkään tilannetta auta yhtään sellainen asia, että tuo väkivalta tehdään valtion virkapuvussa tai sen suojeluksessa eli esimerkiksi sotilasarvon turvin tapahtuva yllyttäminen pahoinpitelyyn on varmasti  tulkittavissa sellaiseksi raukkamaisuudeksi, mitä ei kovin usein tapahdu, ja sitten tietenkin maailmalla varmasti sitten kyllä tuollainen asia huomataan hyvin helposti.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/