Tulevaisuuden panssariajoneuvot tehdään toisella periaatteella kuin ennen, koska materiaalit sekä moottorit kehittyvät jatkuvasti.

Tulevaisuuden tiedustelu tai panssariajoneuvo perustuu varmasti kehittyneeseen älykkääseen tekniikkaan sekä myös epäkonventionaalisiin moottoria ja voimansiirtoa koskeviin ratkaisuihin. Eli tällainen tulevaisuuden panssariajoneuvo voisi olla hyvin radikaali verrattuna nykyisiin malleihin, ja sen panssarointi voisi olla esimerkiksi puhdasta hiilikuitua, ja ehkä se kykenisi lentämään esimerkiksi jonkun esteen yli, kuten kuuluisa “lentävä auto” kykenisi tekemään. Termi “lentävä auto” merkitsee yleensä hyvin huokeaa helikopteria, joka voisi käyttää myös tavallista maantietä liikkumiseen, ja tuo termi “lentävä tankki” sitten tietenkin olisi tällaisen “lentävän auton” panssaroitu versio.

Sen pinnassa voisi olla ikään kuin kolikon kaltaisia langattomasti toimivia paine-antureita, jotka tunnistavat siihen kohdistetut paine-iskut. Sekä myös tekevät tuosta ajoneuvosta sellaisen, että siihen on hyvin vaikea kohdentaa tulitusta. Tai oikeastaan siihen tietenkin voidaan kohdentaa aseita, mutta nuo nanotekniikkaan perustuvat tutkat varmasti myös havaitsevat sen, mistä päin tuota ajoneuvoa kohti ammutut ammukset tulevat, ja se voi kääntää hyvin nopeasti esimerkiksi laser-ohjautuvia ammuksia ampuvan konetykin tuohon kohtaan, missä esimerkiksi tarkka-ampuja piileksii, ja sitten nuo ammukset voidaan ohjata kohteeseen nanohelikopterin näyttämän lasersäteen avulla.

Tällainen niin sanottu 50 cal. ”älyluoti” on jo nykyään olemassa, joten varmaan sama tekniikka toimii myös 20-30 mm konetykillä ammuttuna, joita on usein asennettu erilaisten taisteluajoneuvojen päälle sijoitettuihin torneihin, joissa voi sitten tietenkin olla myös paikat esimerkiksi kevyille IT- sekä pst. ohjuksille. Ja tietenkin myös tavalliseen konetykkiin tai tykkiin voidaan asentaa myös maser, eli magnetroni mikä tarkoittaa mikroaaltosäteilijää voidaan asentaa myös niin, että se upotetaan tykin luukko-osaan, ja sitten tuo magneettikenttään perustuva vahvistin ehkä sitten asennetaan tykin putkeen, jolloin se toimisi hybridivälineenä, minkä käyttäjä voi sitten valita joko normaalien ammusten sekä niiden kohteeseen ohjattavien versioiden, laserammusten sekä maserin välillä.

Laserammus on oikeastaan pieni kertakäyttöinen laser, joka ammutaan kiväärillä tai tykillä, eli se on patruuna, joka täytetään salamavaloissa käytettävällä pulverilla, ja jonka keskellä on lasisauva, minkä päissä on peilit, joiden väliin lasersäde muodostuu. Automaattikiväärin kanssa ongelmia muodostuu siitä, että alempi kaasun paine saa aikaan sen, että kiväärin automaattikoneisto ei sitten toimi, koska ruutikaasua muodostuu liian vähän.

Noissa laitteissa voisi olla myös tutkia, jotka havaitsevat kohti lentävät kappaleet. Sekä nanokokoisia infrapunakameroita, jotka laajentavat sen kykyä havainnoida ympäristöään, mikä sitten tekee niistä erittäin vaikeasti tuhottavia.

Nämä kolikkoa muistuttavat välineet voisivat olla myös samalla autonomisia ”X”-helikoptereita, jotka lentävät ”kotiin”, jos tuo ajoneuvo menettää toimintakykynsä. Noilla autonomisesti toimivilla  helikoptereilla voisi olla myös sellainen tehtävä, että ne kykenevät sitten lentämään esimerkiksi talojen sisään, ja etsimään jotain henkilöitä tai muuta mielenkiintoista tuon alueen sisältä, ja tuon ajoneuvon pinta voidaan tehdä sellaiseksi, että se kykenee lataamaan nämä välineet silloin, kun niiden akku loppuu, ja jos ne eivät löydä takaisin, kun robottihelikopterit lähtevät tehtäväänsä, niin ne voidaan kerätä ilmasta erityisellä haavilla, jota joku UCAV- pitää allaan, jotta niiden tehtäviä koskevat tallenteet voidaan lukea, ja sitten miettiä syytä siihen, miksi tuo laite menetettiin tehtävässään.

Noilla ajoneuvoilla voisi olla pyörien lisäksi myös alas laskeutuva ”helma”, joka muodostaa sen alle ilmatyynyaluksen. Tai ehkä niiden vanteisiin olisi asennettu roottorit, joiden avulla ne muutuisivat samalla helikoptereiksi. Muuten syy miksi tällaisiin ”lentäviin autoihin” ei olla koskaan oikeastaan panostettu rahaa, johtuu siitä, että niiden käyttämiseen liittyy tiettyjä juridisia ongelmia, mitkä estävät niiden myymisen tavallisille ihmisille. Syy miksi esimerkiksi panssariautoista ei ole kukaan tehnyt lentäviä, johtuu siitä, että ne ovat niin kamalan painavia, eli niitä varten pitäisi olla todella tehokkaat moottorit, ja tuolloin tietenkin pitää myös miettiä sitä, että jos käytetään sellaista järjestelmää, missä polttomoottorin avulla tuotetaan jokaiseen akseliin liitetyn sähkömoottoreille tehoa generaattorin kautta, niin se vaatii silloin valtavan tehokkaan moottorin.

Käytännössä tuolloin puhutaan moottorista, jonka teho vastaa F-16 hävittäjän suihkumoottorin tehoa, mutta toki osa tuosta ongelmasta voidaan ratkaista käyttämällä sekä sellaista genraattorijärjestelmää, missä tuota sähkövirtaa kerätään talteen, että myös kaksia moottoreita, missä konventionaalinen diesel hoitaa ajoneuvon kuljettamisen tiellä. Sitten kun pitää lähteä lentoon, niin vaihdetaan käyttöön suihkumoottori, joka ei muuten ole mikään kovin kannattava väline, kun lähdetään ajamaan teillä, koska tuo laite imee valtavasti polttoainetta.

Samoin niissä voisi olla sellainen Star Wars-elokuvista tutun ATAT-kävelijän jalat, joilla ne kykenevät sitten nousemaan myös vaativia rinteitä. Nuo jalat voidaan tietenkin kääntää kasaan noiden ajoneuvojen sisään, jotta ne eivät häiritsisi normaalia ajamista.Nykyaikaiset hiilikuitumateriaalit mahdollistavat näiden välineiden toteuttamisen niin, että ajoneuvon paino ei pääse nousemaan liian suureksi. Kyseisillä ajoneuvoilla voisi olla käytössään myös ihmistä muistuttavia ”cyloneja”, joiden käyttö olisi aiheellista esimerkiksi ydinsaasteen saastuttamalla alueella. Ja niissä voisi olla myös tehokas tietokone, joka mahdollistaa niiden autonomisen toiminnan alueella, missä ei mitään mahdollisuutta kulkea pyörillä olisi.

Nykyaikaisten komposiitti-hiilikuitujen avulla voidaan toteuttaa niin kevyt panssari, että tuollainen ”lentävä tankki” tai oikeastaan tiedusteluajoneuvo voitaisiin ehkä jossain vaiheessa toteuttaa. Ja vaikka se ei niin ketterä olisi kuin oikea helikopteri tai lentokone, niin siinä voisi sitten tietenkin olla jonkin verran kapasiteettia, kun ajatellaan esimerkiksi operointia jossain hyvin vaikeakulkuisessa maastossa, kuten esimerkiksi jossain Sudanin kivisellä aavikolla. Kaikkein helpoin sekä yksinkertaisin tapa ylittää esteitä, kuitenkin olisi sellaiset moottorit, joilla tuo ajoneuvo kykenisi lentämään kivien yli.

Tuolloin ajoneuvossa voisi olla rungon alla alaspäin suunnatut suihkumoottorit, ja sen rungon sivuille voisi kääntyä esimerkiksi tasapainotus roottorit, joiden avulla sen olisi helpompi pysyä tasapainossa. Ja oikeastaan nuo roottorit ovat samanlaisia, kuin ne mitä käytetään puhallinpotkureissa, joita käytetään kärrynpyörää muistuttavissa  koteloissa olevilla potkureilla varustetuissa helikoptereissa. Nuo potkurit on kehitetty alun perin sellaisiin helikoptereihin, joiden roottoria pitää suojata törmäyksiltä.

Jos tuossa ajoneuvossa olisi sitten mahdollisuus käyttää ydinvoimaa, niin silloin siihen voidaan asentaa se pahamaineinen WARP eli MDD (Magneto Dynamic Drive), missä ioneja ikään kuin pumpataan tuon laitteen kääntyviin vanteisiin sijoitettujen  magneettien läpi, mutta tällaiset laitteet ovat vasta SciFi-kirjallisuutta. Kuitenkin tietotekniikan sekä materiaalien kehittyessä voidaan periaatteessa rakentaa se tieteiselokuvista tuttu ”lentävä tankki”, joka voisi teoriassa olla yhdistetty avaruusalus sekä maastoajoneuvo, eli käytännössä kyse olisi raketista tai avaruussukkulasta, jossa olisi pyörät alla.

Tuollaisen hyvin kevyen mutta samalla tehokkaan laitteen panssarointi voisi perustua siihen, että sen pintaan höyrystetään fullereenista muodostettu keinotimanttikerros, joka estää lähes kaikkien ammusten läpäisyn. Tai sitten se voidaan varustaa myös sähkömagneettisella mikroaaltovyöhykkeellä, jossa on kaksi eri suuntiin pyörivää magnetronia, jotka rikkovat kaiken tuota välinettä kohti ammutut fyysiset ammukset. Tuollaiset mikroaaltoratkaisut tietenkin vaativat tehokkaita moottoreita kuten suihkuturbiineja tai pieniä sekä keveitä ydinreaktoreita, mutta jos tuollaisia välineitä aletaan sitten varustaa esimerkiksi ydinreaktoreilla, niin silloin ne voisivat muuttua todellisiksi.

Kuitenkin se vaatisi sitä, että kehitetään sellainen menetelmä, jossa hiukkaskiihdyttimien avulla voidaan valmistaa radioaktiivisia keinotekoisia alkuaineita kuten Neptuniumia massatuotantona. Uraani on siis painavin luonnossa tavattava alkuaine, mutta syy miksi asevoimien tutkijat ovat kiinnostuneita myös uraania sekä ydinvoimaloiden jätteestä saatavaa plutoniumia painavampien alkuaineiden valmistamisesta on se, että niiden avulla voidaan luoda hyvin tehokkaita mutta samalla pieniä ja keveitä reaktoreita.  Mutta tuo fuusiotekniikka missä hiukkaskiihdyttimissä fuusioidaan alkuaineita, jotta voidaan valmistaa uusia super-raskaita eli synteettisiä alkuaineita on vasta kokeiluasteella.