Tulisiko USA Eurooppalaisten liittolaisten avuksi vai ei kas siinä vasta pulma?

SS-25 "Sickle" paraatissa Venäjällä

Tänään taas sitten on ollut esillä sellainen asia, kuin että USA:n presidentti Donald Trump ei ehkä tulisikaan Eurooppalaisten liittolaistensa turvaksi, ja tämän takia Euroopan pitäisi luoda jotain uutta sekä omaa puolustuksensa turvaksi. Tuolloin tuli esiin sellainen asia, mikä on koko NATO:n olemassaolon ajan ollut ikään kuin kaapissa odottamassa. Nimittäin onko Euroopan järkevää tai edes mahdollista toimia siten, kuin esimerkiksi liittoutuneet toimivat Toisessa Maailmansodassa, jolloin Britannian sekä Ranskan turvaksi tullut USA ja sen asema valtamerentakaisena valtiona mahdollisti täysin häiriöttömän sotatarviketuotannon siitä lähtien kun se liittyi Joulukuun 6. päivänä 1941 sotaan.

Kun puhutaan NATO:n droktiinista, niin silloin tietenkin tulee mieleen, että onko tuollaisen kuvan toistaminen mahdollista nykyaikaisten aseiden maailmassa, missä sukellusveneillä voidaan iskeä hyvin syvällä sisämaassa olevia kohteita vastaan joko konventionaalisella että ydinräjähteellä. Ja tietenkin voidaan sanoa, että Trump on pelkuri, joka saattaa jättää Euroopan turvaamisen tosipaikan tullen. Kuitenkin hän on ikään kuin vankina tuossa kongressikeskuksessa, ja jos  sitten mielenosoittajat näkevät, että limusiinista loppuu bensa keskellä mielenosoittajia, niin silloin varmaa pelkäisivät kaikki muutkin. Näet kun puhutaan sellaisesta tilanteesta, että Venäjä osoittaa aggressiota Eurooppaa kohtaan, niin silloin tietenkin tilanne on aivan toinen kuin silloin, jos esimerkiksi uhkaaja olisi arabimaiden tasolla oleva valtio.

Venäjällä on iskuvoimaa sekä tehokkaita ydinaseita, joiden käyttö olisi tietenkin erittäin tuhoisaa, ja se merkitsisi sitten ehkä lähes koko ihmiskunnan loppua, joten tuollaisella iskuvoimalla voi olla sellainen vaikutus, että Valkoinen talo ei ehkä lähtisi tukemaan Eurooppalaisia  liittolaisiaan samalla innolla, kuin mitä se on tukenut liittolaisiaan Arabiassa eli Lähi-Idän konfliktissa, joka on jatkunut lähes yhtämittaisesti vuodesta 1945 saakka.  Venäjän ydinasepelote on niin voimakas, että ehkä tuollaisessa tilanteessa, että Venäjä uhkaa Eurooppa USA sitten perääntyy. Kuitenkin voidaan samalla sanoa, että tietenkin on paljon ihmisiä, joiden mielestä Trump on pelkuri, joka ei koskaan tulisi muuta tekemään, ja tietenkin häntä on hyvin helppo trollata, kun sitten tuota miestä verrataan esimerkiksi Vladimir Putiniin, joka lentelee suihkuhävitäjillä ja ajelee isoilla moottoripyörillä. NATO koostuu itsenäisistä tai ainakin melkein itsenäisistä valtioista, joiden oma politiikka voi olla muuta, kuin mihin virallinen NATO on sitoutunut.

Mutta kuten tiedämme, niin sellainen ihminen joka muita haukkuu pelkuriksi, on sitä usein ihan itse. Se että esimerkiksi joku toimittaja on seuraamassa vaikkapa G-20-kokousta, varmaan herättää pelkoa, jos talon ulkopuolella lentelevät kivet. Se varmaan panee toivomaan, että poliisin ketju pitäisi nuo kivien heittelijät poissa tuosta talosta.

USA:n ongelma maailman kartalla on se, että tuon valtion pitää olla jokaisessa maailman konfliktissa jotenkin mukana, mutta samalla unohdetaan se, että myös Venäjä käyttää omankädenoikeutta maailmassa. Syy siihen miksi nämä kaksi valtiota ikään kuin rohmuavat liittolaisia ympäri maailmaa, on se että niiden globaalit operaatiot vaativat erittäin hyvän tukikohtien verkoston ympäri maailmaa, jotta esimerkiksi SPETSNAZ tai DELTA-joukkoja voidaan kuljettaa operaatio-alueille.

Yleensä tuollaisen osaston kuljettaminen operaatio-alueelle tapahtuu siten, että ensin iskuryhmä sekä sen välineet lennätetään johonkin tukikohtaan isoilla kuljetuskoneilla, ja sitten tuo ryhmä jatkaa yleensä helikoptereilla esimerkiksi johonkin laivalle, jonka kautta mahdollinen isku tapahtuu, ja tuohon ensimmäiseen operaation osaan tarvitaan maalla olevia tukikohtia. Nimittäin isot nelimoottoriset Iljushin Il-76 tai C-5 “Galaxy” tyyppiset kuljetuskoneet eivät voi operoida suoraan laivoilta, ja ryhmän lennättäminen helikoptereilla esimerkiksi Afrikan rannikolla partioivaan sota-alukseen USA:sta tai Venäjältä on todella vaativa prosessi.

Nuo koneet tuovat kaikki ryhmän tarvitsemat varusteet, eli pikaveneet sekä helikopterit on tietenkin myös saatava tuonne tukikohtaan. Kuitenkaan maailmanpolitiikka ei enää pyöri vain kahden supervallan ympärillä, vaan myös Kiina sekä Intia ja muita Kauko-Idän maita on tulossa jakamaan kansainvälistä kakkua. Tietenkin ydinaseiden pelote-arvo on ymmärretty myös monissa muissa maissa kuin vain supervaltojen joukossa. Ja kun Afrikkaa ajatellaan strategisessa merkityksessä, niin sen sademetsistä saa helposti esimerkiksi EBOLA-virusta, jota sitten joku saattaa viljellä esimerkiksi soluviljelmissä, ja asettaa kranaattien sisään.

Eli Afrikka kiinnostaa varmasti kaikkia, jotka haluavat hankkia käyttöönsä esimerkiksi biologisia aseita. Ja kun ydinaseita sitten aletaan käyttää, niin johonkin Afrikkaan sijoitettu merimaaliohjuspatteri voi aiheuttaa valtavaa tuhoa vastapuolen laivastolle. Mutta jos esimerkiksi Kuubaan sijoitettaisiin vaikkapa korkeasti mobilisoitu SS-25 “Sickle” patteri, niin sillä voisi uhata USA:aa todella tehokkaasti. Kun ajatellaan esimerkiksi Kuuban ohjuskriisiä vuodelta 1962, niin joidenkin ihmisten mielestä Neuvostoliiton aikaan on saatettu suunnitella jo käytöstä poistettujen SS-20 “Saber” IRBM (Intermediate Range Ballistic Missile) ohjusten sijoittamista Kuubaan. Noilla huippuaseilla olisi voitu iskeä yllättäen vaikkapa Philadelphiassa olevia tukikohtia vastaan. Ja nykyään tietenkin myös korkeasti mobilisoitujen ICBM (InterContinental Ballistic Missile) -tasoisten ohjusten sijoittaminen tuolle saarelle kyllä kiinnostaisi Venäjän hallitusta.

Tuolloin 1960-luvulla oli ydinsota todella lähellä, ja ehkä jotkut NATO-kenraalit sitten Kylmän Sodan aikaan ajattelivat sijoittaa esimerkiksi taktisia “Lance” tai “Pershing”-ohjuksia Pohjois-Norjaan, jossa sijaitseva Altan lentotukikohta olisi oiva sijoituspaikka noille aseille. Tuolloin voisi syntyä esimerkiksi “Murmanskin ohjuskriisi”. Samoin Norjan rannikolta voidaan laukaista myös risteilyohjuksia kohti Murmanskin laivastotukikohtaa sekä alueen telakoita. Eli tämä saattaa olla syynä siihen, miksi tuosta vuoden 1962 ohjuskriisistä ei enää olla kovin paljoa puhuttu. Kun keskustellaan siitä, miten paljon USA sitten tukisi oikeassa sodassa Eurooppaa riippuu siitä, että olisiko tuossa konfliktissa mahdollisuutta siihen, että tuon sodan syy voitaisiin laittaa esimerkiksi jonkun USA:n Eurooppalaisen liittolaisen niskoille.

Tuo syy voisi olla venäläisvähemmistöön kohdistuva vaino, joka sitten tarjoaisi Valkoiselle talolle ikään kuin takaoven tuosta tilanteesta. Se palkkaako Trump sitten kenraalin omaksi ulkoministerikseen tai miksikään muuksikaan ministeriksi on vähän arvailujen varassa. Nimittäin kenraalit eivät koskaan mitään kovin sovinnollisiia ihmisiä ole, mutta se että esimerkiksi G-20-kokousta uhkaillaan kivillä, ei varmaan ole kenenkään mielestä kovin linjakasta. Joten tietenkin olisi varmaan mukava järjestää seuraava kokous Moskovassa, missä Kreml varmaan osaa pitää myös järjestystä yllä.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/