Hämähäkkien myrkky on maailman vaarallisimpia aineita, ja varsinkin ”Mustien leskien” purema voi olla hyvin vaarallinen. Noiden äärimäisen vaarallisten hämähäkkien kehittämä kudosmyrkky aiheuttaa ihokuolion sekä sitä kautta kuoleman, ja esimerkiksi erään konkistadorin nimeltään Panama ruokakunnasta kuoli puolet, kun hän ylitti Keski-Amerikan kannaksen sen kapeimmalla kohdalla, ja suurin osa noista miehistä kuoli ilmeisesti juuri näiden hämähäkkien puremiin. Tuon hämähäkin myrkyn aiheuttama kudostuho on varsinkin viidakossa erittäin kuolettava, koska tuosta haavasta menee vereen bakteereja, ja tietenkin kuolion kohdalla vaikeus on siinä, että se vain jatkaa etenemistään. Eikä tilannetta parantanut se, että tuota onnetonta uhria oli purtu useita kertoja.
Se mikä tekee tuosta hämähäkistä niin vaarallisen on sen myrkyn kaksikomponenttisuus, eli se kehittää kudoksiin vaikuttavan myrkyn lisäksi myös hermostoon vaikuttavaa myrkkyä, mikä muistuttaa koostumukseltaan kobrien myrkkyä, minkä tarkoitus on saada uhrin raajat tai leuat lamaantumaan. Tuolloin se ei voi käyttää raajaansa tai leukaansa hämähäkkiä vastaan, ja tuo toiminta tekee siitä äärimmäisen vaarallisen. Kuitenkin erittäin myrkyllisten hämähäkkien myrkky auttaa meitä jäljittämään nisäkkäiden alkuperää, koska maalla elävät hämähäkit eivät yleensä mitään kovin isoja eläimiä ole, joten niiden hermomyrkky on tarkoitettu lähinnä puolustautumiseen.
Ja kuten tiedämme, niin missään nimessä mikään eläin ei koskaan tuota mitään myrkkyjä, jos niistä ei ole niille hyötyä. Joten tuollaisen hermomyrkyn kehittyminen on tarkoittanut sitä, että jollekin eläimelle on kehittynyt hermosto, mihin tuolla myrkyllä on jokin vaikutus. Esimerkiksi liskoihin ei tuollaisilla hermomyrkyillä ole vastaavaa tehoa kuin ihmisiin tai muihin nisäkkäisiin. Eli sen takia tuollaisen myrkyn tai oikeastaan hämähäkkien fossiilien avulla jäljitetään pistettä, missä eliöiden hermosto on muuttunut sellaiseksi, että tuollaisella myrkyllä on tehoa.
Tuollainen hermomyrkyn kehitys on ollut järkevää vasta sen jälkeen, kun hermosto on muuttunut sellaiseksi, kuin mitä nisäkkäillä on. Joten tällaisen asian tutkiminen on avannut meille tietoa siitä, miten ja milloin on liskojen lisäksi alkanut maapallolla kävellä nisäkkäitä. Kuitenkin kun tutkitaan liskojen ihoa, niin tietenkin niillä pitää olla panssari jos ne oleskelevat alueilla, missä ne voivat kohdata hämähäkkejä sekä hyönteisiä. Tuolloin pitää eläimellä olla suomut, joiden pinta kestää noiden eläinten pistot, ilman että niiden solumyrkky pääsee liskojen ihoon kiinni. Se että nykyaikainen hyttynen ei surmaa ihmistä tai liskoa ei tarkoita sitä, että joku Jurakauden hyttynen olisi yhtä vaaraton.
Eli sillä voi olla ollut vastaavia kudosmyrkkyjä, kuin mitä nykyaikainen mustaleski kehittää, koska tuolloin vallalla olivat matelijat, ja tietenkin niide suomujen läpi piti hyttysen saada imukärsä, jotta hyttynen voisi sitten päästä juomaan tuon matelijan verta, joten voidaan olettaa, että jurakauden hyttysellä olisi sellainen myrkky, millä ne voivat sitten päästä tuon dinosauruksen ihon läpi. Tai että vaikka nykyinen sudenkorento ei yleensä puraise ihmistä, niin sitä miten tuollainen dinosaurusten aikaan elänyt versio käyttäytyi ei kukaan tiedä. Eli voidaan kuvitella sellainen painajainen, missä valtava sudenkorento olisi hyökännyt dinosaurusten kimppuun, ja ehkä se eli tuolloin parvissa, mikä lisäsi sitten verenhukkaa.
Tuolloin oli paljon eläimiä, jotka muistuttivat ulkonäöltään nykyisiä eliöitä, mutta joilla ei ollut mitään tekemistä nykyisen vastineensa kanssa, ja yksi näistä eliöistä on ollut mm. Kolmisarvilisko, joka muistuttaa ulkonäöltään Sarvikuonoja, mutta ilmeisesti söi lähinnä raatoja. Sen nokkamainen suu sopii nimittäin nahan repimiseen paremmin kuin esimerkiksi ruohon syömiseen, ja matala olemus nimenomaan makaavien saaliseläinten repimiseen. Sen takia voidaan olettaa, että tuon ajan hyönteiset saattoivat myös imeä verta tai kudoksia, vaikka niiden nykyaikaiset vastikkeet eivät sitä teekään.
Kuten olen monta kertaa kirjoittanut, niin me emme juurikaan tiedä mitään edes dinosaurusten käytöksestä, ja tuon ajan valtavia sudenkorentoja sekä hyttysiä ei juuri ollenkaan olla edes tutkittu. Mutta joskus olen itse miettinyt, miten tuollainen hyttynen sitten olisi päässyt muuten käsiksi dinosauruksen vereen tai kudoksiin, jos se ei olisi kehittänyt voimakasta kudoksia hajottavaa myrkkyä, millä se olisi sitten avannut tuon liskon ihoa, päästäkseen käsiksi sen vereen.Kun ajatellaan sellaista tilannetta, missä vastaan tulee hyttysparvi, jonka myrkky vastaa mustien leskien myrkkyä, niin silloin varmasti mieleen tulee sellainen asia, jota edes kaikkein rakkaimpien kauhuelokuvien tekijät eivät ole koskaan kuvanneet.
Eli kun ajatellaan biotekniikkaa sekä geenimanipulaatiota, niin silloin sitten voidaan ajatella, että joku valtio voisi luoda sellaisen hybridilajin, joka olisi ulkonäöltään kuin hyttynen, mutta sen kehittämä myrkky olisi samaa kuin mustan lesken kehittämä äärimmäisen vaarallinen kudosmyrkky. Tuollainen eliö voisi kiinnostaa esimerkiksi joidenkin maiden bioasetutkijoita, koska kyseinen hyttynen voidaan poistaa luonnosta hyönteismyrkyn avulla, ja ne voidaan steriloida UV-sätelyllä, jolloin luontoon päästettävä populaatio olisi hyvin kontrolloitavissa, eli ne eivät voisi levitä hallitsemattomasti, koska tuolloin ne eivät sitten kykene kehittämään munia elatusastioidensa ulkopuolella.
Comments
Post a Comment